Miljoonien arvoinen symboli, satasten raaka-aine
Palkintopallin korkeimmalla korokkeella seisova urheilija pyyhkii kyyneliään, ottaa vastaan raskaan mitalin ja pureksii sitä kameroiden edessä. Julkisuudessa puhutaan ”olympiakullasta”, ja saavutus muuttaa urheilijan loppuelämän. Mutta kuinka paljon aitoa kultaa urheilija todellisuudessa saa mukaansa?
Aineellisessa mielessä vastaus saattaa olla pettymys: Nykyaikainen olympiakultamitali on lähes kokonaan hopeaa.
Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on määritellyt tarkat minimivaatimukset sille, mistä materiaaleista olympiamitalit on valmistettava. Säännöt sanovat kultamitalin osalta seuraavaa:
- Mitalin täytyy olla vähintään 92,5-prosenttista hopeaa (ns. Sterling-hopeaa).
- Mitalissa täytyy olla aitoa kultapinnoitetta vähintään 6 grammaa.
- Mitalin halkaisijan on oltava vähintään 60 millimetriä ja paksuuden vähintään 3 millimetriä.
Käytännössä voittajan mitali on siis tuhti hopealätkä, joka on kastettu ohueen kultakylpyyn. Jos mitali sulatettaisiin ja myytäisiin pelkkänä raaka-aineena, sen kulla arvo olisi useimmiten vain noin 400–500 euroa (riippuen kullan maailmanmarkkinahinnasta), vaikka mitalin kokonaispaino saattaa olla puolisen kiloa.
Aitojen kultamitalien aikakausi jäi kuitenkin erittäin lyhyeksi:
- Tukholman olympialaiset 1912 olivat historian viimeiset kisat, joissa voittajille jaettiin täysikultaisia mitaleita.
- Ensimmäisen maailmansodan jälkeen taloudellinen tilanne oli tiukka, ja jalometallien hinnat nousivat rajusti. Vuoden 1920 Antwerpenin kisoista lähtien KOK siirtyi nykyiseen malliin säästääkseen järjestelykustannuksissa.
Puhdas kulta on myös materiaalina melko pehmeää. Jos nykypäivän raskas, usein yli 500 grammaa painava mitali valmistettaisiin puhtaasta kullasta, se naarmuuntuisi ja taipuisi erittäin helposti – puhumattama siitä, että yhden mitalin pelkkä raaka-ainehinta nousisi kymmeniin tuhansiin euroihin.
Hopea ja pronssi, mitä ne sisältävät?
Entäpä ne muut mitalit? Hopeamitali on KOK:n sääntöjen mukaan valmistettu täysin samasta 92,5 % Sterling-hopeasta kuin kultamitalikin – siitä vain puuttuu tuo kuuden gramman kultakuori. Jos siis kultamitalista rapsutettaisiin kulta pois, käteen jäisi täsmälleen kakkossijan mitali.
Pronssimitali puolestaan on arvoketjun vaatimattomin. Se valmistetaan pääasiassa kuparista (usein noin 95 %) ja sinkistä tai tinasta. Pronssimitalin raaka-aine-arvo liikkuu usein vain muutamassa eurossa, mutta urheilijalle – ja keräilijöille – sen historiallinen arvo on tietenkin korvaamaton.
