Suklaakalenteri on yksi joulun tärkeimmistä instituutioista. Se opettaa lapsille (ja aikuisille) odottamisen jaloa taitoa – tai ainakin sen, miten monta luukkua voi avata salaa ilman että jää kiinni.
Mutta mistä tämä makea perinne oikein sai alkunsa?
Kaikki alkoi kuvista, ei suklaasta
Ensimmäiset adventtikalenterit ilmestyivät Saksassa 1800-luvun lopulla. Ne eivät sisältäneet suklaata, vaan kuvia, raamatunlauseita tai pieniä piirroksia. Ajatus oli yksinkertainen: yksi luukku päivässä, jotta jouluaatto ei tuntuisi ikuisuudelta.
Suklaa tuli mukaan vasta 1900-luvun alkupuolella, ja siitä hetkestä lähtien kalenterin kohtalo oli sinetöity.
Kun joku keksi yhdistää joulun, suklaan ja päivittäisen palkinnon, peli oli pelattu.
Pieni pala, suuret tunteet
Suklaakalenterin suklaa on tunnetusti erikoista. Se ei ole maailman parasta, mutta se on juuri oikeanlaista siihen hetkeen. Pieni, hieman litteä pala maistuu aamulla yllättävän hyvältä – varsinkin jos sen syö ennen hampaanpesua ja vielä puoliksi unessa.
Kalenterin suurin tragedia on väärä luukku.
Kun innostus vie voiton ja huomaat avanneesi esimerkiksi luukun 17 päivänä 12, seuraa hetken hiljaisuus, syyllisyys ja nopea yritys painaa luukku takaisin paikalleen.
Aikuisetkin tietävät totuuden
Vaikka suklaakalenteri mielletään lasten jutuksi, todellisuus on toinen. Aikuisille on nykyään omat versionsa:
– suklaata
– kahvia
– teetä
– jopa juustoja ja tulisia kastikkeita
Silti moni palaa lopulta klassikkoon. Se ohut suklaapala ja numerolla varustettu luukku voittavat aina.
Lopulta kyse ei ole suklaasta
Suklaakalenteri ei ole vain makeinen. Se on pieni päivittäinen muistutus siitä, että joulu lähestyy, arki hidastuu hetkeksi ja joka päivä saa luvan iloita jostain ihan pienestä.
Ja se on aika kaunis ajatus.
🎄 Alamummon joulutoivotus 🎄
Tänään ei enää lasketa päiviä eikä luukkuja – tänään on jouluaatto.
Toivottavasti suklaakalenteri on avattu viimeiseen asti, joulupöytä katettu ja hetki aikaa pysähtyä kaiken kiireen keskellä.
Rauhallista jouluaattoa, lempeää joulumieltä ja paljon pieniä ilon hetkiä – oli ne sitten suklaata, naurua tai vain hetki sohvalla viltin alla.
